Autoritäärinen hallinto, jossa sekoittuvat hengellisyys ja valta.

Mikäli ihmisten kärsimys ja huono johta tekee onnelliseksi niin sinne vaan

Autoritäärinen hallinto, jossa sekoittuvat hengellisyys ja valta.

Olen ollut seurakunnalla useampana kesänä töissä,ei ole mitää pahaa sanottavaa.Palkka on ollut tosi hyvä ja kokemuslisä siihen päälle niin ei pysty kaupunki parempaan.Kivat työkaverit ja asiallinen kohtelu,suosittelen nuorille vaikka ensimmäiseksi työpaikaksi.

Itselläni vain hyviä kokemuksia seurakunnan työstä, johtuen ehkä siitä, että työskentelen pääsääntöisesti pienessä yksikössä, jossa vain kourallinen työntekijöitä. Tosin olen kuullut paljon pahaa mm. kuppikunnista ja sen tuomista ongelmista... Omassa yksikössä pomot mitä ihanampia, ovat hyvin joustavia sekä antavat paljon vastuuta ja päätösvaltaa myös työntekijöille. Palkka kuormitukseen nähden asiallinen, paljon enemmän kuin mitä saisi kaupungilla työskentelystä huomattavasti tiukemmassa aikataulussa ja fyysisesti rankemassa viheralueiden hoitajana (jossa käytännössä riittää vain puutarhurin opinnot, eikä aina sitäkään tarvitse).

Seurakunta työnantajana riippuu paljon siitä, minkälainen kirkkoherra seurakunnassa on ja minkälainen historia seurakunnalla on. Seurakuntien joukossa on hyviäkin työnantajia, mutta pääsääntöisesti niissä on paljon henkilöstöongelmia, johtamattomuutta, kiusaamista, syrjintää ja epätasa-arvoista kohtelua. Jako hengellisiin ja muihin työntekijöihin on aina läsnä. Asioita hengellistetään ja yhteiseen hiileen ei puhalleta. Monelle työntekijälle oma työnäky on tärkeämpi kuin seurakunnan yhteinen tavoite kaikkien seurakuntalaisten parhaaksi. Mutta, kuten todettu aiemmin, paljon riippuu kirkkoherrasta ja kulttuurista.