Työ on parhaimmillaan silloin, kun asiasta oikeasti innostuneiden opiskelijoiden kanssa pääsee tekemään työelämään liittyvää kehitys- ja/tai tutkimushanketta jonka tulokset oikesti hyödyttävät sekä opiskeljaa, että ulkopuolista tilaajaa. Toisessa ääripäässä on taas vähillä resursseilla valmisteltuja ammattiaineopintoja joita kukaan ei halua ottaa hoitaakseen valmistelun aliresurssoinnin takia ja lopputuloksena on niin tyytymätöntä opiskelijapalautetta, kuin opettajan huono omatunto siitä, ettei halunnut tehdä valmistelua talkoilla. Vailla käytännön opetuskokemusta ja työelämätuntemusta toimiva johto saa aikaan vilunväreitä viemällä läpi tämän tästä lennokkaita kehitysideoita jotka vain sekoittavat pakkaa lisää eivätkä sen enempää helpota opiskelijan kuin opettajankaan työssä suoriutumista.